Paimenen koira – slovakiancuvac

Maanviljelyn yleistyessä tarvittiin omaisuuden vartijoita. Sudenpennut olivat hyödyllisiä ihmisille sekä ravintona että tarkkakorvaisina vahteina leireissä sudenkaltaisesta vahtikoirasta alkoi kehittyä myös metsästys- ja paimenenkoiria.
Laumajärjestyksen muotoutuminen perhelaumassa alkaa ennen puberteettia. Järjestys ei ole staattinen ja ajoittain asemasta nahistellaan. Laumajärjestyksen ylläpito vaatii toimivaa sosiaalista kommunikaatiota. Elo on rauhallista ja konfliktit ratkaistaan useasti ilman suurempaa rähinää. Perhelauman jäsenillä on erilaisia tehtäviä jäsenen kykyjen mukaisesti.  Myös aggressio omaan sukupuoleen kuuluu laumajärjestykseen. Koiran on osattava alistua ja tunnistaa/hyväksyä alistumiseleet. Koirien on ymmärrettävä toisiaan, jotta vältytään turhilta loukkaantumisilta.
Koira tunnistaa ihmisen mielialan ja terveydentilan hajun perusteella. Hajun perusteella tunnistetaan myös vieraat ihmiset ja heidän laumansa.
On tärkeää, että nuori slovakiancuvac kasvaa rennossa, stressittömässä ympäristössä. 
Omistajan tulee tukea rauhallisesti toivottuja käyttäytymismalleja ja ennakoida tilanteet, joissa ongelmia voi syntyä.
Jos koira on jännittynyt, vieraan ihmisen kosketus on epämiellyttävää koiran mielestä. Leppoisassa tunnelmassa vieras voi hyvinkin koskea slovakiancuvaciin.
Paimenenkoiran yhtenä tehtävänä on ollut alueen vartiointi. Suden reviiripuolustus on säilynyt hyvin alkuperäisenä. Koira puolustaisi myös tyhjää reviiriä. Alueella olevat kotieläimet hyväksytään, mutta tiiviitä sosiaalisia kontakteja kuten esimerkiksi oman perheen ihmisiin ei koiralla muihin eläimiin muodostu. Alue, perheenjäsenet, perheen koirat ja muut eläimet, esineet ovat resurssi, jota paimenenkoira slovakiancuvac puolustaa tunkeilijoilta.

Haukku

Koiran haukku kertoo laumatovereille, että nyt on tapahtumassa jotain ”ole varuillasi”. Vielä ei tiedetä onko saapuja ystävällinen vai vihamielinen. Slovakiancuvacit ilmoittavat mielellään ympäristön tapahtumista haukkumalla emännälleen/isännälleen. Kiitä ilmoituksesta, mutta älä salli jatkuvaa haukkumista.

Häntä heiluu

Kolmeviikkoinen pentu voi heiluttaa häntäänsä imiessään emonsa nisästä maitoa pentutovereidensa vieressä. 6-7 viikkoisena hännät viuhtovat jo reippaasti. Pennulla on ristiriitatilanne: kylki kyljessä sisarusten kanssa nänniä imemässä – samat sisarukset hetkeä aikaisemmin painikumppaneina.
Aikuiselta koiralta ruuan kerjääminen tapahtuu myös häntää heiluttamalla ja emon huulia nuoleskelemalla – taas vieressä kilpaileva sisarus. Jännittävää!
Hännänheilutus voi olla rentoa ja liike suurta – koira on alistuvainen. Itsevarman koiran häntä on pystyssä ja vihamielisellä koiralla hännän liike on jäykkä ja lyhyt.
Koira tervehtii ihmistä hännänheilutuksella. Tulkitsemme heilutuksen iloksi, mutta koira tuleekin tervehtimään laumanjohtajaa pelonsekaisella innostuksella. Seuraamalla koirasi eleitä eri tilanteissa opit ennakoimaan tapahtumia ja auttamaan koiraasi käyttäytymään haluamallasi tavalla. Älä unohda palkita mieluisasta käytöksestä. Omistajan tehtävänä on ohjata koiraansa ja turvata rauhallinen elämä. Harva ihminen halailee kohdatessaan tuntemattomia ihmisiä. Emme halua, että tuntemattomat tai puolitutut taputtelevat päätämme. Suojele myös koiraasi näiltä tunkeilevilta ihmisiltä. Koirallasi on oikeus yksityisyyteen. Vieraat koskettavat koiraasi vasta kun näet, että koirasi on haistellut vieraan ja hakee kontaktia. Stressaantunutta koiraa ei pidä pakottaa hyväksymään vieraan kosketusta. Vapaaehtoisuus toimii paremmin. Pakko on huono alku ystävyydelle!

Omistusalue

Alhaisinkin lauman jäsen saa puolustaa ruokaansa. Omistusvyöhyke on noin 30 senttiä kunkin ruokailevan suden/koiran suusta. Tämän vyöhykkeen sisäpuolelle ei pidä tunkeutua. Slovakiancuvac välttää laumatoverin omistusvyöhykkeen loukkaamista esimerkiksi toisen koiran levätessä makuullaan ei lepäävää koiraa häiritä liiallisella lähestymisellä. Älä häiritse koirasi ruokailua vaatimalla ruokaa pois koiraltasi. Lisää mieluummin ruokaa kuppiin! Jos puolisosi ottaisi sinulta ruokalautasen pois kesken aterioinnin, tuskin ilahtuisit! Sinun tulee voida lähestyä ruokailevaa koiraasi, lisätä kuppiin ruokaa, jopa ottaa kuppi joskus pois ilman murinaa. Harjoittele tilannetta, mutta älä synnytä ruokakateutta! Koiramme ruokailevat yhdessä, aloittavat ruokailun luvan saatuaan ja eivät ”varasta” toistensa ruokia. ”Jälkitarkastuksen” tekevät kaikki, mutta silloin varsinainen ruokailija on jo kupiltaan poistunut.

Leikki ja kosketus

Ihmiset ovat nuoria apinoita ja koirat nuoria susia. Olemme molemmat säilyttäneet kyvyn leikkiä. Koira kutsuu leikkiin kumartamalla eturuumistaan alas ja takamuksen jäädessä ylös. Katse kohdistuu leikkitoveriin ja päätä nytkytellään ylös alas ”aletaan nyt”. Seuraa takaa-ajo ja pakoleikki. Vuorot vaihtuvat ja väliin painiskellaan ja tartutaan hampailla leikkikaveriin. Leikkiin voi kutsua myös virnistyksellä, jossa huulet venytetään taaksepäin, mutta eivät kohoa. Kaveria voidaan tuuppia tassulla, tarjota lelua tai vain tuijottaa, hyppiä riehaantuneena. Leikkiessään pennut oppivat käyttämään teräviä hampaitaan soveliaalla tavalla. Jos puren liian lujaa leikkikaveri lopettaa leikin, lähtee pois tai puree takaisin. Myös vanhemmat koirat leikkivät toistensa kanssa. Leikkiminen vahvistaa koirien sosiaalisia suhteita ja kommunikaatio kehittyy.  Anna koiriesi leikkiä keskenään.  Seuraa elekieltä. Niska- ja selkäkarvojen nousu kertoo, että tilanne on stressaava. Keskeytä tilanne rauhallisesti ja seuraa hetki, miten leikki jatkuu.  Leiki myös itse koirasi kanssa. Rento yhteinen leikki ja hellittelytuokiot vahvistavat suhdettanne. Koirasi arvostaa sinua ja haluaa olla kanssasi, seurata ohjeitasi. Ei vahtikoirasi arvo vähene silityksestä ja yhteisestä sohvalla makoilusta. Luottamus kasvaa läheisyydestä!

Paimenenkoira

Paimenkoira paimentaa (kokoaa – ajaa) laumaansa kuten bordercollie tai australiankarjakoira. Paimenenkoira ei paimenna vaan puolustaa laumaansa. Maanviljelys sai ihmiset jäämään paikoilleen, myös alkeellinen karjankasvatus sai alkunsa. Tarvittiin tarkka-aistisia koiria varoittamaan petoeläimistä. Vuosituhansien kuluessa koirat kehittyivät vartiointitehtävänsä ja ilmaston vaatimusten mukaisesti ihmisten suorittaessa valintaa lisääntyvissä yksilöissä työtehtävien perusteella. Syntyi koiratyyppi, jota käytettiin alueen ja kodin suojeluun ja vartiointiin petoeläimiltä ja luvattomilta kulkijoilta, kotieläinten ja karja-laumojen suojeluun, taakanvetoon. Paimenenkoiria on käytetty Portugalin vuoristoista Pyreneille Espanjassa ja Ranskassa, Balkanin maissa, Italian vuoristoalueella, Kaakkois-Euroopassa esimerkiksi nykyisen Slovakian alueella, Syyriassa, Turkissa, Iranissa, Ukrainassa, Kaukasuksella, Venäjän aroilla, Turkmenistanissa, Kazakstanissa ja Himalajalla.

Slovakiancuvacia käytettiin monipuolisena työkoirana Tatran ja Karpaattien alueella. Tiheäturkkinen, valkoinen kookas koira pärjäsi niin tuulessa, tuiskussa ja pakkasessa kuin kesän kuumuudessa paimenen luotettavana apurina tämän arjessa ilman kummempaa koulutusta. Yhteinen elämä, arki ihmisen kanssa koulutti koiran. Jos haluat luotettavan, monipuolisen, itsenäisen koiran, joka kunnioittaa sinua, anna koirasi osallistua elämääsi. Laatuaika ei riitä – määrä ja arkirutiinit ratkaisevat.

Oppiminen

Koiralla on synnynnäisiä käyttäytymismalleja, joiden tarkoituksena on lajin eloonjääminen tai myös vahingoittumattomuus. Esimerkiksi emo irrottaa pentujen sikiökalvot vaistojensa ohjaamana.
Opitut käyttäytymismallit mahdollistavat perittyjen mallien muutoksen uusissa olosuhteissa. Kaikissa perityissä käytösmalleissa voi tapahtua muutoksia (lisääntyminen, ravinto tai vahingoittumattomuus).
Kokemuksen muovaamat synnynnäiset käyttäytymismallit mahdollistavat menestyksen. Paimenenkoira suhtautuu huomattavasti epäluuloisemmin vieraaseen ihmiseen pimeässä kuin päivänvalossa. Petoeläimet liikkuvat hämärässä ja silloin koiran on oltava tarkkaavainen.
Koiran käyttäytyy omalla reviirillään eri tavoin vieraan kohdatessaan kuin neutraalilla alueella.
Koiran ”luonne” tai käyttäytyminen on synnynnäisten ominaisuuksien ja kokemusten kokonaisuus.
Käyttäytyminen on aina riippuvainen tilanteesta ja ajankohdasta. Ympäristötekijät vaikuttavat voimakkaasti oppimiseen (synnynnäisten mallien kehitykseen).
Koiran oppiminen alkaa jo emän kohdussa. Emän kokemukset (stressi, ravinnon puute) vaikuttavat syntyviin pentuihin. Kohdunsarvissa pennuilla on parempia ja huonompia paikkoja. Samankin pentueen pennuilla on hieman erilaiset kasvuolosuhteet ja samojen vanhempien eri pentueilla on jo hyvin erilainen ympäristö. Vanhemmiltaan pennut perivät biokemiallisen reagointitaipumuksen, mikä heijastuu pennun käytöksessä. Pikkupentuvaiheessa ympäristötekijät vahvistavat perinnöllisiä reagointimalleja. Genetiikka määrittelee rajat, joiden puitteissa pentu kehittyy.

Haltiavuoren koirat elävät osana perhettämme. Koiramme muodostavat perhelauman, jossa kaikki ovat sukua toisilleen. Koiramme ovat tottuneet viettämään suuren osan päivästään ulkona seuraten työntekoamme. Osa koiristamme nukkuu pihalla tai terassilla öisin erityisesti pakkaskeleillä mutta myös kesäkuumalla.  Koirat nauttivat sohvan ja vuoteen pehmoisista lepopaikoista halunsa mukaan. Kaupunkikävelyt kuuluvat arkeen ja tarjoavat loistavan tilaisuuden arkitottelevaisuuden ja sosiaalisuuden harjoitteluun. Oleskelu kahvilan terassilla on mukava hetki sekä koiralle että omistajalle. Tuuli mummo 11v. antaa hyvän esimerkin myönteisestä suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin nuoremmille koirillemme. Lenkkikavereina toimivat Elsa ja Ewok (5 v.). Veneillessä harjaantuu sekä motorikka että sosiaalisuus. Vieraita ihmisiä ja koiria ei voi välttää. Koirat oppivat esimerkistä! Harvoin lähdemme reissuun ilman koiria!

Erityyppisiä koiria

Irlanninsetteri on eloisa, lähes hermostuneen vilkas metsästyskoira, joka reagoi nopeasti ympäristönsä tapahtumiin. Kaukasianpaimenkoira vaikuttaa välinpitämättömältä. Vaaran uhatessa laumaa koiran käytös muuttuu flegmaattisesta tarkkaavaiseksi salamanopeasti. Niin setterin metsästysintoa kuin kaukaasin suojeluviettiä voi vaimentaa koulutuksella.
Suojeluominaisuuksien geneettinen perusta voi heikentyä jopa kadota seurakoirajalostuksessa. Tällaiset koirat eivät pysty puolustamaan laumaansa tai aluettaan. Laumanvartijan näkyvin ominaisuus on vahti- ja suojeluvietti, joka dominoi kaikkia muita luonteenominaisuuksia vaaratilanteissa. Perhekoirajalostuksen laumanvartijakoira on ystävällisempi ja luottavaisempi kuin koira, joka on työskennellyt sukupolvien ajan laumanvartiointitehtävässä. Paimenenkoiralla on kuitenkin alkuperäisesti ollut myös muita kuin laumanvartiointitehtäviä. Karuissa ja köyhissä oloissa työkoiran oli pystyttävä monipuolisiin tehtäviin.

Slovakiancuvacin ärsykekynnys on korkea. Koira on melko vilkas, mutta ei hermostunut tai flegmaattinen. Omistajan tehtävänä on tarjota koiralle turvalliset kasvuolosuhteet. Totuttaa koira sen elinympäristöön ja ohjata koiran käyttäytymistä. Slovakiancuvac on itsenäinen, mutta ohjaajaherkkä koira. Kunnioittamalla koiraasi antamalla sen osallistua elämääsi arjessa kehittyy cuvacistasi luotettava seuralainen, onnellinen perhekoira!

Lähteet

Günther Bloch, Elli H. Radinger (2010)  Wölfisch für Hundehalter

Mirjam Cordt (2009) HSH Hirtenhunde Herdenschutzhunde

Thomas Achim Schoke (2000) Herdenschutzhunde.

Desmond Morris (1988) Miksi koira hautaa luun.